Fuck you and you and...

Moi taas. Toivottavasti kirjoitukseni huokuu vitutusta ja kateutta.

Mä oon niin kateellinen mun kaverille Emmalle. Jopa niin kateellinen, että toivon sille epäonnea. Sillä on kaikkea mitä voikaan haluta. Sillä on täydellisen hoikka vartalo, hyvä perse ja normaalinkokoiset rinnat. Emma on myös sikarikas, ajaa joka päivä hienolla autollaan pitkin tuppukylämme pölyisiä katuja ja muhinoi täydellisen poikaystävänsä kanssa rahakasan päällä. ARGH! Vituttaa vielä myöntää, että se on suosittu ja todella hyvä koulussa. Kaikki pitävät Emmasta, koska Emma on sosiaalinen ja estoton. Toisin kuin minä.
Ihastukseni pitää Emmasta, mikä saa korvistani nousemaan savua. Miksi elämän pitää olla niin epäreilua?!

Mun on ihan pakko kertoa teille, että miksi nyt tunnen suurta vihaa Emmaa kohtaan.

Olin luvannut mennä Emman kanssa kaupungille shoppaamaan, ja kehumaan Emman täydellistä vaatemakua. En keksiny hyvää tekosyytä olla lähtemättä, joten ennen kuin tajusinkaan, niin seisoin ison teennäisen kauppakeskuksen pihalla. Emma oli taas myöhässä, niinkuin aina. Huokailin jo ärsyyntyneenä, kunnes Emma laahustaa luokseni täydellisenä. "Ei kai haittaa et Henri tulee mukaan," se sanoi ja nyökkäsin turhautuneena. Henri on siis Emman täydellinen poikaystävä. Olen tosi onnekas, kun saan hengittää Henrin kanssa samaa ilmaa, onhan hän täydellisen täydellinen, mutta ei kuitenkaan yhtä täydellinen, kuin Emma. No, sitten suuntasimme kohti kallista Guess -liikettä, jossa minulla ei olisi varaa edes ostaa hiuslenkkiä.
Emma valitsi 100 ja 1 super-kallista (ja rumaa) vaatetta, joita hän sovitti yksikerrallaan. Kaikkia piti kehua, että oletpas täydellinen siinä. Emma tietenkin vähätteli itseään kehujen toivossa. Tupla-huokaus! Miljoonan tunnin päästä Emma viimein sai valittua itselleen horomaisen napapaidan ja pillifarkut, jotka maksoivat miljoonia.
Tuhansien kehujen ja tonnin jälkeen eksyimme juomaan kahvia kauppakeskuksen kahvilaan. Emma ei voinut tietenkään ottaa sitä herkullista donitsia, koska hän on "liian lihava". En sitten itsekään voinut ottaa sitä, koska saisin arvostelevia katseita joko Emmalta tai Henriltä. Koko kahvitteluhetki meni siihen, että Henri ja Emma muhinoivat ja kehuivat toisiaan. Toivoin jo, että saisin tekosyyn mennä kotiin, mutta ei.
Pian menimme lempiliikkeeseeni, jossa on ihania rannekoruja sun muita. Kokeilin kaunista (ja edullista) rannekorua, missä oli rusetti ja söpö donitsi. Olin jo ihastunut siihen, ja puoliksi jo kassalla, kunnes Henri avasi suuren suunsa. "Toi on kamala, hyi,"Henri sanoi ja mä kiehuin sisältä. Olisin halunnut sanoa jotain v-mäistä takaisin, mutta en kehdannut. Ostin rannekorun Henrin ällö-katseesta huolimatta. Sen jälkeen keksin tekosyyn, että mun pitää nyt lähteä, koska on ruoka.
Pääsin viimein lähtemään kotiin ja purkamaan kiukkua. Thank god.

Kiitos ja kummarrus.

Echoes in rain - Enya

Nimi: Annie Laryen

Ikä: 17v mut henkisesti jotain 24 tai sinne päin.

Sukupuoli: Piti olla poika, mut olinkin tyttö

Perhe: Tossa pitäis lukee et perse, mut se ei ois soveliasta. Anyway, yksinhuoltaja isä, koira ja marsu. Äiti karkas jo monta vuotta sitten, kun tajus, että saa parempaakin.

Harrastukset: Jos oisin klisee niin sanoisin, että puolustan lintuhiirien ja norsukissojen suojelua, mutta se olisi suuri vale. Oikeasti käytän vapaa-aikani rikkaiden ja suosittujen ihmisten stalkkaamiseen, toivoen, että löydän virheitä heistä ja heidän "täydellisistä" elämistä.

kAVERIT: Parsa-kaverini on ärsyttävä kusipääprinsessa, mutta enimmäkseen ihan ok seuraa. Sanotaan häntä vaikka Emmaksi. On mulla muitakin kavereita, mutta keskitytään heihin myöhemmin..

Asuinpaikka: Onko mutakuoppa oikea ilmaisu? Ei ehkä, jos oma kaupunki on henkeen ja vereen, itse haluaisin jo muuttaa täältä pois..Sanotaan nyt vaikka näin, että pieni tuppukylä, jossa naapurin Ulla Taalasmaa tietää synkimmätkin salaisuutesi. Ei kuitenkaan ihan synkimmistäkin synkkiä..

Koulutus: Keskeytin ravintola-alan koulutuksen, koska olen laiskaperuna, enkä jaksanut nousta aamuisin esittämään yli-hygieenistä ja pirteää virtahepoa keskellä kaaosta. Nyt tulevaisuuteni on avoin ja toivon, että löydän itseni vielä.

Tuossa oli minusta kiva pintaraapaisu. Enempää teidän ei kuulukaan tietää, ainakaan vielä. Menen nyt hukuttamaan huoleni ja vitutukseni maalaamalla jonkun helvetin taiteellisen ja kauniin maalauksen.